sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mengting ja me

En ole tainnut aiemmin kirjoittaakaan tästä:

Meillä on lukuvuonna 2015-2016 Jyväskylän yliopistosta kummiopiskelija, Mengting. Hän on kotoisin Xi'Anista ja opiskelee Jyväskylän yliopistossa englantia ja venäjää. Ja näköjään myös suomea - niin uskomatonta on hänen edistymisensä!

Mengting osallistui kanssamme Kortepohjan lauantai-kouluun lokakuun alussa. Makkaranpaisto oli Mengtingille näköjään mieluisempaa kuin Eerolle.


Tai Tai sai sen sijaan nauttia Mengtingin uskomattomista retkieväistä! Kuka muka on aikaisemmin syönyt Köhniön Järvellä kiinalaisittain maustettuja simpukoita, aivan uskomattoman hyviä? Käsi pystyyn? Ei kukaan! Minä tarjoilin Kabanossia ja aivan liian vahvaa teetä termospullosta omalle porukalle :) Kukaan muukaan ei uskaltanut maistaa "Mennin" tarjoomuksia, ne hölmöt!!! No, eipä haitannut. Kuka voi kieltäytyä uskomattoman hyvistä simpukoista, hyvin valmistettuna??? Kylläpä maistui sen Kabanossin sijaan!


Menni on erikoisen ihastunut Eeroon! 



Olen saanut ihmeellisen paljon ihmettelyä ja jopa kritiikkiä siitä, että suhtaudun melkoisen intohimoisesti siihen, että lapsemme saisivat säilytettyä edes osan mandariinikiinasta kielenä ja suuren osan kiinalaisuudesta osana heidän elämäänsä.

"Miten sä jaksat?" "Ai, onko joku tuollainen mahdollista?" "No, niillä nyt sit unohtuu se, ei meillä xx-kaupungissa ole mitään mahdollisuuksia ylläpitää jotain kiinaa...", "Ei kai se ole edes mahdollista?" "Se nyt sitten vaan jää"...

Ehkä olin riittävän lyhyen aikaa Kiinassa? Ehkä sitten osaan jotenkin muka nähdä tulevaisuuteen? Olenko muka ainoa suomalainen, joka ajattelee kolmen vuoden mandariininopinnot uskomattomana pääomana? Sen, että molemmat tytöt tekivät HSK 2:n lähes täysillä pisteillä ja 3. olisi varmaan mennyt läpi, jos olisi ehditty tehdä? Eero ei tehnyt testiä, mutta taas kahden viikon aikana Kiinassa hän oli uskomaton ilmaisupankki minulle, jonka päähän ei taida mahtua pysyvästi mitään. "Äiti, etkö sä osaa kysyä tietä edes vessaan? Se on: "Wo ke yi qu shi shou jian ma?" Ja kyllä, minäkin "puhuin" kiinaa ja paljon, oli ihanaa, miten se palasikaan päähän, kun kieltä pääsi taas käyttämään!

Jos olisimme ollet Ranskassa tai Espanjassa? Tai Saksassa? Olisiko porukka yhtä ihmeissään siitä, että haluan säilyttää lasten kielitaidon?

Mengting on meillä 100 % vain ystävänä! Haluamme auttaa ja olla läsnä hänen suomalaisessa elämässään! Hän ei ole meillä kiinanopena, vaan isosiskona, kuten hän itse haluaa. Olen ihastunut siitä, että hän pyrkii puhuman lapsille vain ja ainoastaan kiinaa.

Mengtingin tuliaiset meiltä Shanghaista: 5,5, kg kiinalaista sapuskaa (kuvassa ei ole läheskään kaikki)! Mennin poikaystävä lähetti paketin Xi'Anista ja me toimme mm. kaiken tämän Suomeen.


Lapset osallistuvat myös "oman äidinkielen opetukseen" koulun puolesta. Tämä on tietenkin Jyväskylän kaupungilta uskomattoman hieno panostus. Ihan turhaan aikaisemmin dissassin. Ainoa ongelma on se, että opetus tapahtuu iltaisin ja se on pois muusta harrastamisesta. Se ei haittaisi, ellei opetuksen sisältö olisi niin helppoa. Lapset ovat toistaiseksi ryhmässä "suomi vahvempi kieli" ja se on osoittautunut lähinnä värien ja lukusanojen opetteluksi ja askarteluksi. Kukaan muu ryhmässä ei puhu yhtään kiinaa, he ovat suomalaisia, Kiinasta adoptoituja tyttöjä, joille vanhemmat ovat halunneet kiinankielisen kulttuurin opetuksen - upea juttu sinänsä!.

Ella ja Emilia  ovat täydellisen turhautuneita, mutta en ole vielä ottanut kantaa mihinkään, koska Eero kuitenkin tykkää ryhmästä (kun se ei vaadi yhtään mitään). Yksi Ellan ikäinen suomalainen tyttö kuitenkin vanhempien pyynnöstä jo siirrettiin natiivien ryhmään. Tämä liike on pakko tehdä heti loman jälkeen. Jos Eero ei pääse ko. ryhmään, niin mieluummin sitten hänen osaltaan kiina jääkööt, jos ei yksin suostu menemään tyttöryhmään. Natiiviryhmässä sitten varmasti jo työtäkin riittää! Mengtingin palkkaan sitten Eerolle opeksi, jos hän vain suostuu :)

1 kommentti:

  1. Onnea natiiviryhmään! Kaikkien vieraiden kielten taito on säilyttämisen arvoinen asia. Minä teen täällä Pekingissä töitä pitäessäni huolta, että lapseni säilyttävät ja oppisivat lisää niitä kieliä, joita heillä ei ole mahdollisuutta jatkaa täällä. Ruotsin kielen opiskelu onnistuu kyllä minun johdollani, mutta latina ja espanja tuottavat jo harmaita hiuksia minullekin, koska omat taitonikin ovat aika olemattomat/ruosteessa ;)

    Kiina on mielenkiintoinen ja hyödyllinen kieli, tsemppiä tytöille! Hienoa että he ovat päässeet siinä niin pitkälle. Meillä nuorimmaisilla ei ole vielä edes mahdollisuutta opiskella sitä, ennen kuin he saavat enkun riittävän korkealle tasolle. Vanhemmat lapset voisivat lukea sitä koulussa ja esikoinen lukeekin. Hän tosin valitti, että muu ryhmä on aika passiivista. Kakkonen puolestaan ei suostunut edes valitsemaan sitä tänä vuonna, mutta toivottavasti ottaa sen ensi vuonna.

    Itse tykkäisin oppia, mutta aika ei enää riitä tehokkaaseen työskentelyyn. Käyn kyllä tunneilla pari kertaa viikossa, jos ennätän, ja läksytkin teen, mutta sanaston opetteluun ei enää riitä aikaa. Valitettavasti. Ylpeyttä tunnen siitä, että osaan jo neuvoa taksia, jopa tilata taksin puhelimitse, sekä sanoa yksinkertaisia lauseita kiinaksi. Jotka ehkä ymmärretään, koska ääntämiseni on niin sun näin =D

    Hienoa että olette löytäneet Mennin!

    Nuo Mennin sinisimpukat saivat muuten minut kuolaamaan. Melkein jo maistoin maun suussani kuvailusi perusteella ;)

    VastaaPoista