On kuitenkin pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa koko tänä aikana koin, että lähdimme kotoa lähteäksemme toiseen kotiin. Ennen se oli aina järkyttävää itkua...sulkea talo, tarkistaa ovet ja roskikset, laittaa hälytykset päälle ja surra. Nyt meni jotenkin rutiinilla ja listan mukaan: ok, ok, ok, ok, ok, jne. Heippa, nähdään kesällä, Risto pitää sinusta rakas talo huolta :)
Meillä oli mahtava loma, kolme kokonaista viikkoa, jotka tuntuivat kahdelta. En tajua mihin aika taas meni. Joulu oli ihana, rauhallinen ja kaikkea häslinkiä vailla. Oli hyvä päätös olla matkustamatta minnekään! Ensimmäinen viikko kului oman perheen kanssa. Odotettua lunta ei tullut, mutta viis siitä. Ympäröivä pimeys ja hämäryys oikeuttivat löhöämään ja touhuamaan kotosalla, nauttimaan ihan vaan siitä, että ollaan yhdessä.
Lasten kavereita kävi kyläilemässä, tietenkin.
Heikki matkasi takaisin Kiinaan jo ennen vuoden vaihtumista, joulu kun ei Kiinassa ole mikään loma ja työt (sekä Omppu.....heh) kutsuivat. Heikki ja Omppu viettivätkin sitten sujuvaa poikamieselämää yhdessä melkein pari viikkoa. Ja meillä riitti naurettavaa ajatuksena "pojista" sohvalla sekä yhteisistä kävelytuokioista....
Meillä loma jatkui ja saimme ihania yllätysvieraita mm. uudeksi vuodeksi. Siskoni perheineen ajeli vielä töiden jälkeen meille! Raketit ammuimme jo klo 22 .
Suojalasit olivat taas kerran hukassa, joten turvauduimme laskettelulaseihin. EA-auto pysähtyi kohdallemme ja kiitteli lasten kiitettävää suojausta!
Myös tinaa valettiin. Ompun tina näytää kuvassa ehkä enemmän krokotiililtä (vasemmalta oikealle) mutta onnistuimme näkemään siinä myös pentuja odottavan Bichonin (oikealta vasemmalle). Voi kamala. Isäksi 1-vuotiaana ;)
Hassuttelimme Emilian tinalla, joka hajosi palasiksi. Yksittäiset palaset näyttävät balettitossulta, käärmeeltä, sukellusveneeltä ja torpedolta....Edessä loistava tulevaisuus? Ei vaan, oikeasti katse tulevaisuuteen on hymynaamainen.
Loput lomasta kuluivat kummipojan, äidin ja kummitädin vieraillessa ja sen jälkeen lähinnä lähtöä pakatessa.
Ja siinä riitti pakattavaa:
Ruisleipää. Täältä saa Vasan näkkoleipää ja hyvää saksalaista volkornbrötiä, joka on kuin REALia. Tätä kuitenkin aina kaipaamme.
Sinappia. Dijon sekä amerikkalainen keltainen sinappi ovat täällä saatavilla, mutta joskus vaan suomalainen sinappi on tosi jees.
Hiusjuttuja. Täysin hassua, koska olen varma, että näitä kaikkia saisi jostain pennillä. En vaan ole vielä löytänyt sitä paikkaa, joten nutturaverkkoja, hengettömiä, pinnejä yms. ladattiin matkaan.
Hammastahnaa. Xylitol on se juttu. Täällä myydään lapsillekin valkaisevaa tahnaa...
Kun taas tulee hetki sininen...Ei tarvinne enempää selittämistä.
Ja purkkaa...
Olen heikkona ruotsalaisiin dekkareihin. Anoppi lahjoitti koko Camilla Läckbergin tuotannon joululahjaksi, olen menossa kirjassa numero viisi. Onneksi pari kirjaa kulkeutui myös tänne Shanghaihin.
Hauskin artikkeli oli rairuoho. Toin maahan melkein 40 pussia rairuohonsiemeniä. Kiitos Mia hyvästä vinkistä (sulle on tuliaisia...) Rairuohon siemeniä tulee saataville Suomi-koulun kauppaan lähempänä pääsiäistä!
Apteekkituliaiset meillä oli jo hyvin kunnossa, mutta aina mukaan mahtuu hieman sitä sun tätä myös sieltä: laastaria, finrexiniä, vitamiinejä, perusvoiteita, särkylääkkeitä, strepsilsiä...
Matka meni hyvin, juustoista (n.4 kg) laukuissamme ynnä muista hieman huolissamme yritimme näyttää yhden aikuisen, kolmen lapsen ja neljän laukun ketjuna aivan liian työläältä tarkastettavaksi tullissa, eikä miestä kukaan kiinnostunutkaan, paitsi ihana Andy, joka oli meitä vastassa.
Kotona odotti myös Omppu, joka sekosi täysin paluustamme!
Täällä siis ollaan taas. Iltapäiväunien takia yövirkkuus painaa taas, mutta eiköhän se tästä. Jos tunnissa kotiutuu johonkin paikkaan, sen on oltava oikeastaan koti, eikö?
