perjantai 5. lokakuuta 2012

Mukava päivä Suzhoussa

Päätimme lähteä koko perheen voimin moikkaamaan paria tuttavaperhettä Suzhoussa, kaupungissa lähellä Shanghaita, Taihu -järven rannalla. Suzhoussa olisi tarjolla suunnattoman paljon perinteistä kiinalaista arkkitehtuuria ja muuta nähtävää. Olimme kuitenkin varanneet paluuliput jo klo 14, joten aikaa tutustua Suzhouhun ei ollut kauheasti ja käynti mm. kaupungin vanhoissa osissa  jäi seuraavaan kertaan. Nyt käynnin anti oli nauttia mukavasta seurasta ja lounaasta yhdessä kavereiden kanssa. Mutta tänne tulemme pian uudestaan!

Aamu alkoi näin lomalla ollessamme tuskallisen aikaisin, luotijuna lähti klo 7:45. Meiltä on onneksi lyhyt matka juna-asemalle, mutta oman kuskimme lomaillessa oli pakko varautua hieman ekstraan taksien kanssa.


Hongqiaon rautatieasemalla oli muutama muukin odottamassa junan lähtöä. Anteeksi kovasti että kuvaan teitä, mutta koska te kuvaatte lapsiani ihan härskisti suoraan lupaa kysymättä, joskus kysymällä luvan ja myös salaa, muka kuvaamalla jotain muuta, ette ehkä pistä pahaksenne hyvin  epätarkkaa kuvaa teistä.

Luotijuna taittaa matkan Suzouhun n. puolessa tunnissa, matkaa on n. 100 km.


Olimme siis perillä varhain, klo 8.16. O

Kuljeskelimme Taihu-järven rannalla, istuskelimme terasseilla ja puistoissa.



Myös Suzhoussa on vimma rakentaa korkeita taloja. Meidän mielestämme tässä valmistuvat housut (vähintään 200 m) ja jäämme odottamaan jatkoksi paitaa ja päätä!?! Se on sitten kai jo maailman korkein rakennus!


Söimme myös parhaat pizzamme Kiinassa tähän mennessä Mamma Mia ravintolassa. Palvelu pelasi erinomaisesti myös englanniksi sekä meidän ulkomaalaisten yrittäminen ja erehtyminen -kiinaksi :) Todella hyvät pizzat, myös paikallisten suzhoulaisten mielestä. 



Ehkä avotulessa on sen salaisuus?


Paluumatkalla ihmiset taas salakuvasivat penkkien yli lapsia. Jostain syystä Emilia on se ykköskohde, jota he ihmettelevät. Shanghailaiset ovat tottuneita valkopäihin, mutta näin lomakaudella täällä on paljon muualta saapuneita ja erityisesti rautatieasemalla heitä tapaa. Emme ole vielä keksineet syytä siihen, miksi hän on se kuvauskohde numero yksi, mutta se ei todellakaan ole aina kivaa ja olen neuvonut avoimesti tuijottamaan takaisin vihaisesti sekä kieltämään kuvaamaamisen. Ja kun itse olen tilanteessa, kiellän kuvaamisen systemaattisesti, paitsi jos mukana on lapsia, jotka ottavat itse kontaktia ja ihmettelevät ja haluavat samaan kuvaan ja Emilia suostuu. Nauroimme joskus, että jos pyytäisimme 10 RMB (n. euro) jokaisesta kuvasta, olisimme kohta rikkaita!

Huomenna meillä on jännittävä päivä, haemme Ompun kotiin kennelistä!